Amel Yachts

Amel

Veistämön perustaja Henri Amel (s. 1913, k. 2005) oli "komposiittiveneenrakennuksen" edelläkävijä. Hänen kokemuksensa ja innovatiivisuutensa näkyvät Amel-jahdeissa vielä tänäkin päivänä.

Kun tänään purjehtii Amelin 50- ja 60-jalkaisilla jahdeilla, on vaikea uskoa, että myös tämä telakka aloitti sanan varsinaisessa merkityksessä ”pienesti”: pienillä kappalemäärillä, pienillä budjeteilla, pienillä veneillä.
Kun nykyisiä Amel-jahteja katsoo hieman tarkemmin, käy nopeasti selväksi, että tämän tyypillisen ranskalaisen telakan veneenrakentajat ja suunnittelijat ovat pysyneet uskollisina vanhoille periaatteille: rakentaa kestäviä ja pitkäikäisiä veneitä, jotka ovat teknisesti ajan tasalla, tulevat toimeen ilman ”turhia krumeluureja” ja joita voi silti kutsua ”luksusjahdeiksi”.

Jatkuvan uudistumisen etsintä

Amel-telakan tiimi on kulkenut tätä tietä jo vuodesta 1962. Niinpä jokaiseen jahtiin kätkeytyy yli puolen vuosisadan käsityötaito ja vastaavasti valtava kokemus. Tämä on otettava kirjaimellisesti, sillä Amel-jahdit ovat lähes aina yksittäiskappaleita.
Vielä muutama vuosi sitten La Rochellen Amel-telakkahalleissa työstettiin periaatteessa ”vain” yhtä jahtia kerrallaan; nykyään kaksi tai kolme jahtia lasketaan kölilleen ja valmistetaan samanaikaisesti.
Aivan kuten muillakin ranskalaisilla perinnetelakoilla, myös Amel Yachtsilla on pysytty uskollisena alkuperäiselle yrityshengelle, jonka innoittajana oli telakan perustaja Henri Amel (joka oikealta nimeltään oli Henri Tonet). Vaikka tämä saattaa ”perinteen” käsitteen yhteydessä kuulostaa hieman paradoksaaliselta, Amelilla se on ohjelmanjulistus: ”Amel eli jatkuvan uudistumisen etsintä” on ollut telakan motto jo vuosikymmeniä.

Komposiittimateriaalien edelläkävijä

Henri Amel (s. 1913) perusti telakan vuonna 1965, mutta jo nuoruusvuosinaan hän oli intohimoinen purjehtija ja vesiurheilija. Toisen maailmansodan aikana hän huomasi sotilaana, että maihinnousuveneet, joilla liittoutuneiden joukot rantautuivat Ranskaan, oli usein valmistettu polyesterikomposiitista. Koska amerikkalaiset eivät halunneet paljastaa ”salaisuuttaan” siitä, mistä komposiitti koostui, Henri Amel kehitti oman lasikuitukankaansa, jolla hän laminoi sisäseinät, rungon ja kannen ja yhdisti ne yhdeksi kokonaisuudeksi. Lopputuloksena oli kestävä ja täysin vesitiivis rakenne.

Pienellä matkaveneellä ”Copain” (kaveri) Amel sai heti sarjatuotannon alussa aikaan yleisön suosikin. Vain 5,25 metrin pituista venettä rakennettiin kuuden vuoden ajan vuoteen 1968 asti. Jo vuonna 1966 Amel toi markkinoille ensimmäisen 11-metrisen sarjavalmisteisen ketsinsä; kaksikymmentä vuotta ja viisi erikokoista mallisarjaa myöhemmin kehitettiin legendaarinen Super Maramu. 16-metrinen ketsi on veneenrakentajapiireissä vielä tänäkin päivänä eräänlainen legenda.

Kymmenen vuoden ajan Super Maramua rakennettiin Amelilla ilman olennaisia muutoksia. Vuonna 1997 syntyi uusi piirustus 16-metriselle ketsille, joka toteutettiin menestyksekkäästi vuoteen 2006 asti. Vuonna 2000 yhdysvaltalainen Cruising World -lehti palkitsi Super Maramun vuoden parhaana veneenä.

Euroopan vuoden jahti, luokka ”Luksus”

Vuonna 2016 esiteltiin Amel 64 ja vuonna 2017 Amel 50, joka valittiin heti seuraavana vuonna ”parhaaksi eurooppalaiseksi jahdiksi luokassa ”Luksus”. Vuonna 2019 uudistettu versio 60-sarjan Amelista korvasi edeltäjämallinsa.

Telakan perustaja ja sen ”moottori” Henri Amel kuoli vuonna 2005, mutta hän oli ”kylvänyt hyvin” ja jätti jälkeensä toimivan ja kaikin puolin innovatiivisen telakan. Henri Amel vaikutti viimeiseen asti Amel-jahtien muotoiluun ja varusteluun. Ja tämä siitä huolimatta, että intohimoinen purjehtija oli sotavamman vuoksi pitkiä ajanjaksoja täysin sokea.