Käytetyt troolarit

Troolari-moottorijahti

Toisin kuin liukuva runko, troolari pysyy aina omassa elementissään myös suuremmilla nopeuksilla. Se työntää veden kirjaimellisesti sivuun tai kyntää aallokon läpi.

Mikä on troolari?

Vene, jonka runkomuoto on uppoava, syrjäyttää sanan varsinaisessa merkityksessä vettä: se työntää veden sivuun ja kyntää sen läpi. Troolari pysyy kulkiessaan – tyyntä ja aallotonta vedenpintaa edellyttäen – lähes kokonaan vedenalaisella rungollaan veden sisällä.
Uppoavia runkomuotoja käytetään sekä moottori- että purjeveneissä ja vastaavasti moottori- tai purjejahdeissa.
Toisin kuin liukuva runko, jonka muoto mahdollistaa veneen nousemisen osittain vedestä nopeuden kasvaessa, troolari pysyy aina omassa elementissään. Itse asiassa jokainen vene, joka lepää paikallaan vedessä eikä kulje eteen- tai taaksepäin, on troolari: se syrjäyttää täsmälleen saman määrän vettä kuin on veneen oma paino (Arkhimedeen laki). Juuri siksi veneen tai laivan yhteydessä ei puhuta painosta vaan uppoumasta.

Troolarin runkomuoto

Hitaassa vauhdissa periaatteessa kaikki veneet ovat vielä troolareita. Troolarin runkomuoto ei kuitenkaan salli veneen liikkua runkonopeuttaan (runkomuodon suurinta huippunopeutta) nopeammin, koska se ei pysty nousemaan edes osittain vedenpinnan yläpuolelle. Tämä on troolarin periaate – troolarin perä ei voi ohittaa omaa keula-aaltoaan, sillä vastus keula-aallossa kasvaa nopeuden noustessa.
Varsinkin avomeripurjehtijat tuntevat ilmiön, jossa troolari liikkuu esimerkiksi aallolla surffatessaan kuitenkin runkonopeuttaan nopeammin. Tällöin vene voi ”leikata alta” eli sukeltaa edessään olevaan aaltoon, tai jahti voi aallonpohjaan syöksyessään kääntyä pelättyyn poikittaisasentoon.

Puoliliukuva troolari

Erityinen troolarin muunnos on 1970-luvulta lähtien rakennettu puoliliukuva runko. Tässä venetyypissä alun perin täysin uppoavaa runkomuotoa muutettiin niin, että veneet voivat tietystä nopeudesta lähtien nousta takaosastaan liukuun.