Käytetyt trimaraanit

Trimaraani

Trimaraanit kuuluvat monirunkoveneisiin (katso myös katamaraanit). Kuten "tri" jo vihjaa, näissä veneissä ja jahdeissa on kolme runkoa, jotka on liitetty toisiinsa jäykästi poikittaistuilla. Keskellä sijaitsevaa päärunkoa reunustaa kaksi selvästi pienitilavuuksisempaa sivurunkoa. Niitä kutsutaan myös kellukkeiksi tai aisoiksi.

Mikä on trimaraani?

Trimaraanit kuuluvat monirunkoveneisiin (katso myös katamaraanit). Kuten ”tri” jo vihjaa, trimaraaneissa on kolme runkoa: keskellä sijaitsevaa päärunkoa reunustaa kaksi selvästi pienitilavuuksisempaa sivurunkoa, joita kutsutaan myös kellukkeiksi tai ulokerungoiksi.

Periaatteessa trimaraanit vakuuttavat samalla periaatteella kuin katamaraanit: mahdollisimman kapeat rungot syrjäyttävät verrattain vähän vettä, jolloin monirunkoveneen suorituskykypotentiaali kasvaa selvästi yksirunkoiseen veneeseen verrattuna. Lisäksi trimaraaneja – katamaraanien tapaan – purjehditaan niin, että mahdollisuuksien mukaan yksi tai jopa kaksi runkoa kohoaa veden pinnan yläpuolelle, jolloin vastus pienenee entisestään. Tarvittavasta vakaudesta purjeiden alla huolehtii trimaraanin suhteettoman suuri leveys – sivuttaisluisua vähentävät verrattain lyhyet kölit tai osin monimutkaiset sivueväratkaisut.

Trimaraanit ovat nopeimpia

Trimaraanit pitävät hallussaan valtamerten tärkeimpiä nopeusennätyksiä. Francois Gabart nosti Ultim-trimaraanillaan ”Macif” (pituus 30 metriä, purjepinta-ala myötäisillä kursseilla 650 m²) yksinpurjehdetulla Atlantin ylityksellä vuorokausimatkan keskinopeuden 35,45 solmuun 24 tunnin aikana ja purjehti tuona aikana 850,68 meripeninkulman matkan. Vuonna 2018 Francois Gabart purjehti samalla trimaraanilla ennätysajassa yksin ja pysähtymättä maailman ympäri (42 päivää). ”Jules Verne Trophy” -palkinnon, joka on ennätys miehistön kanssa purjehditusta pysähtymättömästä maailmanympäripurjehduksesta, veivät jo vuonna 2017 ranskalainen Francis Joyon ja hänen miehistönsä – niin ikään Ultim-trimaraanilla, ”IDEC”-nimisellä. Myös kuuluisa ”Hydroptère”, yksinomaan nopeusennätyksiä varten rakennettu purjevene, joka ”nousee lentoon” kantosiipien varassa, on trimaraani.
Lähes kaikki nykyiset trimaraaneilla saavutetut nopeusennätykset on tehty foileilla, jotka pystyvät nostamaan ala- ja yläpuolen kellukkeet sekä päärungon kokonaan pois vedestä. Näin jättimäiset trimaraanit leijuvat kuin puujaloilla veden pinnan yläpuolella.

Myös tunnettu ”Tour de France à la Voile” purjehditaan nykyään 24 jalan pituisilla Diam-trimaraaneilla.

Trimaraanit matkapurjehtijoille

Urheiluvene- ja vapaa-ajan veneilysektorilla trimaraanit kirjoittavat niin ikään menestystarinaa. Matkapurjehtijat arvostavat monirunkoveneitä niiden verrattain suuren nopeuden ja melko rauhallisen vesiasennon vuoksi. Ongelmallista on sen sijaan ollut suhteellisen suuri leveys, etenkin jos törnillä halusi poiketa venesatamiin. Tähän useat telakat ovat nyttemmin vastanneet nokkelilla rakenneratkaisuilla. Jokainen näistä teknisesti vaativista konsepteista julistautuu alansa ”non plus ultra” -ratkaisuksi – käytetyn veneen ostossa ratkaisevat kuitenkin ennen kaikkea kokemukset kyseisistä taitto- tai kääntötekniikoista.

Trimaraani taittomekanismilla

Joissakin trimaraaneissa sivurungot taitetaan sisään poikittaistukien saranoiden avulla aivan kiinni keskellä olevaan päärunkoon tai jopa osittain sen alle. Toinen niin ikään suosittu ”kaventamistekniikka” satamaa ja/tai trailerikuljetusta varten on mekanismi, jolla sivurungot eli kellukkeet käännetään taaksepäin päärungon suuntaisesti.
Vaikka näitä mekanismeja pidetään nykyään toimintavarmoina, käytetyn veneen kaupassa ne ovat herkkiä kohtia, jotka ansaitsevat erityistä huomiota.